Kevät 2007 loikki kuin sammakko

(Julkaistu lyhennettynä Nuorten Luonnossa 1/08, teksti Mikko Sorjanen)

Kevätseurantahavainnot viime vuodelta kertovat melko merkillisestä keväästä

Kevät 2007 oli kiireinen. Etelässä terminen kevät alkoi – eli vuorokauden keskilämpötila kohosi nollan yläpuolelle – liki parikymmentä päivää vuosien 1971-2000 keskimääräistä alkuajankohtaa aikaisemmin. 2007 tehtiin lämpöennätyksiäkin, muun muassa Helsingissä tehtiin 27.3. uusi kuukauden lämpöennätys, peräti 17,5 astetta! Maaliskuussa tehtiin myös ennätys kuukauden keskilämpötilasta: 3,1 astetta.

Kevät iski kuitenkin mietintämyssyn päähänsä ennen kesää ja hidasti tahtiaan. Terminen kesä alkoikin likipitäen samoihin aikoihin kuin 1971-2001 keskimäärin. Terminen kesä alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila pysyy 10 asteen yläpuolella. Miten tämä kaikki sitten vaikutti pyryjä ja pakkasia pakoileviin lajeihin, sen kertoivat kevättä ahkeraan seuranneet ihmiset ympäri Suomea.

Havaintojen määrä kasvoi

Havaintoja tuli yksittäisten havainnoijien lisäksi perheiltä, luontokerhoilta ja koululuokilta. Havainnontekijöiden ikähaarukkaan mahtui niin taaperoita kuin seniorikansalaisiakin, Kevätseuranta sopii siis kaikille luonnontapahtumista kiinnostuneille.

Kevätseurantaan 2007 kertyi havaintoja peräti 818, mikä oli liki kolmesataa enemmän kuin vuonna 2006. Havainnoista 579 tuli sähköisesti muun muassa Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-järjestelmän kautta. Edellisvuonna sähköisiä havaintoja oli suurin piirtein kolmesataa vähemmän.

Havaintoja saatiin 260 kunnasta, eli havaintokuntien määrä kaksinkertaistui vuodesta 2006. Määrä kattaa 62 prosenttia seurannan aikana olemassa olleista Suomen kunnista.

Kevään kummallisuuden vuoksi tehtiin myös mitä kummallisimpia havaintoja. Edellisvuotisten kevätseurantaraporttien tapaan lajien ensiesiintymisten taulukosta kuitenkin puuttuvat täysin satunnaiset onnenonkijayksilöt. Ehkä vuosi vuodelta aikaisemmaksi hiipivä kevät muuttaa nämä satunnaiset havainnot arjeksi, ehkä ei.

Hyönteiset ajoissa töihin

Kevätseurannan piiriin kuuluneet hyönteiset ottivat ilon irti aikaisesta keväästä ja päättivät esiintyä oikein urakalla. Nokkos- ja sitruunaperhonen pukeutuivat omiin jokavuotisiin muotiväreihinsä Suomessa jo maaliskuun loppuun mennessä, edeltävän vuoden muotinäytöstä lähes kuukautta aikaisemmin. Sitruunaperhonen kuitenkin kainosteli Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla siirtäen oman ensiesiintymisensä huhtikuun loppupuoliskolle.

Työmoraaliinsa luottavat kekomuurahainen ja mantukimalainen aloittivat työnsä maaliskuulla Lappia lukuun ottamatta. Pohjoiskarjalaiset mantukimalaiset noudattivat edellisvuoden työehtosopimusta ja lähtivät medenkeruumatkoilleen samoihin aikoihin kuin huhtikuussa 2006.

Muuten yhdyskunnissa oli nähtävästi käytössä liukuva työaika: kekomuurahainen ja mantukimalainen aloittivat urakointinsa paikoin kuukautta aikaisemmin kuin edellisenä vuonna.

Lintujen hoppuileva kärkijoukko

Osa laulujoutsenista piti ensimmäistä kevätseurantaviikonloppua 17.-18.3. liian myöhäisenä. Suomeen saapuminen siirtyi maalis-huhtikuun taitteesta lähemmäs maaliskuun puoltaväliä.

Kiuru ja töyhtöhyyppä olivat tehneet saman muutoksen aikatauluihinsa ja muodostivat laulujoutsenen kanssa hoppuilevan kolmenkoplan, jonka kiireen olivat Kevätseurantaan osallistuneet ihmiset huomanneet. Linnuista oli tehty paljon havaintoja jokaisessa maakunnassa.

Kurjet tupsahtivat soille vuoden 2007 teemalajien eli sammakoiden kauhuksi maalis-huhtikuun taitteessa. Pesimä- ja soidintanssisuot löytyivät edellisvuotta hieman aikaisemmin. Piiliköhän taustalla pelko kotisoiden kohtaloista, joille Suomessa ollaan kaavailemassa muuta käyttöä.

Lämpimän maaliskuun lopun houkuttelemana naurulokki hivuttautui kohti hupenevia yhdyskuntiaan hieman edellistä kevättä aikaisemmin. Taviakin maaliskuu oli alkanut houkuttaa huhtikuuta enemmän ja lintu tupsahti kesävesilleen viikkoa paria edellisen kesäkautensa alkua aikaisemmin.

Tarkimmat uusimaalaiset havainnoitsijat olivat rekisteröineet kottaraisen jo maaliskuun alkupuoliskolla. Keski-Suomessakin oli tehty useita havaintoja tästä vanhojen ja katoavien hakamaiden asukista. Lintu oli viikon pari edellisvuotta etuajassa muuallakin, paitsi Pohjois-Karjalassa ja Lapissa joihin ensimmäiset saapujat tulivat edellisvuoden tapaan.

Pitkänokkaiset taivaanvuohet saapuivat vuonna 2006 huhtikuun keskivaiheilla, mutta 2007 näitä yläilmojen jäkättäjiä kuultiin ja nähtiin huhtikuun alkupuoliskolla. Jokunen uskalikko oli tullut jo maaliskuunkin puolella. Ainoastaan Varsinais-Suomessa nämä linnut olivat hidastelleet tai sitten pysyneet havainnoijilta piilossa kauemmin kuin edellisenä vuotena. Toisaalta Pohjois-Karjalan ja Lapin taivaanvuohet eivät nähneet syytä muuttaa saapumisrytmiään.

Punakylkirastaat ottivat oman ennakkonsa muuttamalla maaliskuussa entisen huhtikuun sijaan, pohjoista Suomea lukuun ottamatta. Maaliskuulla matkustaminen miellytti myös peippoa huhtikuuta enemmän. Olisiko paluumuuton aikaistamisen takana muun Suomen peippojen halu matkia Uudenmaan lajitovereitaan, jotka olivat jo vuonna 2006 saapuneet maaliskuussa.

Huhtikuussa vilskettä taivaalla

Rantasipi noudatteli perinteisempää linjaa ja saapui huhtikuulla Suomeen; paikoin muutamia päivä edellisvuotta aikaisemmin, paikoin muutamia päiviä edellisvuotta myöhemmin.

Vanha saapumisaikataulu sopi tuulihaukalle, joka teki vain pieniä korjauksia eteen ja taakse maakunnasta riippuen. Pesimäseutunsa haukka löysi maaliskuun lopun ja huhtikuun puolen välin paikkeilla. Käki tyytyi myös vanhaan aikatauluunsa. Keväinen ohjelmanumero alkoi etelärannikolla huhtikuun lopulla ja jatkui koko maassa toukokuussa.

Sääskiloukut västäräkki ja kirjosieppo pääsivät apajilleen maaliskuun lopun ja toukokuun alun välillä. Sääskenpyynnin ammattilaissarjalainen haarapääsky kiihdytti etelärannikolle huhtikuussa ja oli kirinyt Lappiin toukokuun puoleen väliin mennessä. Nimestään huolimatta kiitäjiin kuuluva tervapääsky tupsahti toukokuussa tasaisesti koko Manner-Suomeen Etelä-Savoa lukuun ottamatta, missä menijästä ei näkynyt vilaustakaan.

Kevään nopea eteneminen taittui ennen kesää ja kesä saapui samoihin aikoihin kuin keskimäärin vuosina 1971-2000. Sen havaitsi myös pajulintu, joka saapui tovin edellisvuotta myöhemmin Suomeen. Havainnot siirtyivät etelässä huhtikuulta toukokuulle ja pohjoisessa toukokuun alusta sen puolen väliin. Poikkeuksena uusimaalaiset pajulinnut, jotka tulivat edellisen vuoden tapaan. Lapissa tämä piskuinen lintu havaittiin aikaisemmin kuin edellisvuotena.

Kasvit kiirehtivät etelässä

Kevään vihreyttä ennakoivat koivunlehdet ilmaantuivat eteläisessä osassa maata huhtikuun alussa, mutta varsinainen yhteyttävien hiirenkorvien esiinmarssi alkoi kuun puolenvälin jälkeen. Ainoastaan Lapissa koivujen lehdet odotuttivat itseään toukokuun loppupuoliskolle. Lehtien tulo oli etelässä kahdesta kolmeen viikkoa etuajassa, mutta tasaantui pohjoisessa edellisvuoden rytmiin.

Sinivuokko katsoi kevään alkaneen paria viikkoa aikaisemmin kuin vuonna 2006. Lapissa tosin kevään sinisävy odotutti itseään pari viikkoa edellisvuotta kauemmin. Valkovuokko aloitti Varsinais-Suomen kukintansa samoihin aikoihin kuin sinivuokko, mutta valkovuokon pohjoisemmat yksilöt jahkailivat kukinnan aloittamisen toukokuulle ja paikoin viimevuotista myöhäisemmäksi.

Kevätseurannan ainut itiökasvi, peltokorte, eteni etelässä tovin viimevuotista vauhdikkaammin, mutta jätti pohjoisessa itiötähkänsä esiin työntämisen taasen viimevuotista myöhäisemmäksi.

Ojanposkien rentukka tupsautteli keltakukkansa kevään ihasteltaviksi vain vähän viimevuotista aikatauluaan aikaisemmin edeten etelästä pohjoiseen. Pohjois-Karjalan rentukat olivat viereisiä maakuntia hieman kiireisempiä ja eteläsavolaiset hieman hitaampia.

Entäpä miten meni kevään klassisimman keltaisen kukkijan eli leskenlehden kevät? Sillä oli hoppu. Lämmön lisääntyminen sai keltaiset kukinnot nousemaan pitkin pientareita kuukauden etuajassa, jos viime vuotta käyttää vertailukohtana. Kukka parka oli puskenut roudasta esiin Lapissakin jo huhtikuulla! Vuonna 2006 Lapin leskenlehdet olivat nousseet paistattelemaan päivää vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Kevään hidastuminen ennen kesää ei antanut kesänkorvalla kukkiville mahdollisuutta aikaistaa näytöstään – hosuminen sai jäädä alkukevään lajien hommaksi.

Tuomi, mustikka ja käenkaali saivat esiintymisvuoron kevään ailahtelevalla esiintymislavalla tovin myöhemmin kuin edellisvuonna. Oravanmarjaa kesäntulon hidastuminen ei pahemmin painanut. Se kukki etelässä aikaisemmin kuin vuonna 2006, mutta Savossa ja Pohjois-Karjalassa kukinnan havaittiin siirtyneen lähemmäs kesää.

Siilejä hereillä jo talvella

Ennen viime vuoden tähtiesiintyjiin siirtymistä päästetään havainnoijien ainut nisäkäskohde estradille. Luonto-Liiton logoeläin siili, koto-Suomen neulatyynyinen nisäkäsräätäli, oli havainnoitu harvakseltaan lähes koko Suomessa, Ahvenanmaata ja Etelä-Savoa lukuun ottamatta.

Öiset tuhisijat olivat päättäneet lähteä kokeilemaan metsästysonneaan hyönteispaistien merkeissä todella aikaisin. Yksittäisiä havaintoja oli talvenkin puolella. Mihin on siilin stressitön talvihorros kadonnut?

Sisilisko vipelsi muistiinpanoihin

Viimeiseksi estradille nousevat vuoden 2007 kevätseurannan tähdet eli sammakkoeläimet ja matelijat. Ikävä kyllä kaksi tähteä jätti show’n väliin, kangaskäärme ja rupilisko eivät halunneet osallistua koko touhuun. Vetosivat kaiketi uhanalaisuuteensa ja harvinaisuuteensa.

Muutkin viime vuoden tähdet ujostelivat ja näyttäytyivät vain harvakseltaan, muun muassa rupikonnaa ja vesiliskoa raportoitiin hyvin satunnaisesti. Osassa maakunnista ei näistä taapertajista, luikertajista ja pulikoijista nähty vilaustakaan.

Rupikonnia havaittiin huhtikuulla ja toukokuussa satunnaisesti. Ahvenanmaalla, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa ei havaintoja tehty, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Pohjoisessa Suomessa ei vesiliskosta nähty vilaustakaan, eikä nähdä, mikäli ilmasto ei lämpene radikaalisti lisää. Eteläisessä Suomessa tulleet havainnot kertoivat pikkuisen salamanterin heränneen huhti-toukokuulla, paitsi Uudenmaan lämpöennätysalueilla, joissa pulikoijaa nähtiin jo maaliskuun lopussa.

Vaskitsahavaintojen määrä kuitenkin moninkertaistui edellisvuodesta. Havaintoja tehtiin useammasta maakunnasta kuin edellisenä vuotena. Ehkä jalaton lisko on tullut havainnoijille tutummaksi tai vaskitsat vain olivat ahkerammin liikenteessä kuin viimevuonna. Ainakin ne luikertelivat Varsinais-Suomea, Satakuntaa ja Etelä-Savoa lukuun ottamatta aikaisemmin päivänvaloon.

Havaintoja tuli lisää myös rantakäärmeen liikkeistä. Olisiko tunnistustaito parantunut näidenkin luikertajien kohdalla? Voi toki olla, että aikainen kevät vain sai kohmeiset horrostajat lekottelemaan havainnoijien katseiden ulottuville.

Huomionkipeälle sisiliskolle ei riittänyt pelkkä teemalajin asema, vaan se pyrki estradille jopa ennen aikojaan. Vipeltäjiä havaittiin jo maaliskuulla kuukautta edellisvuotta aiemmin. Ainoastaan Lapin, Pohjois-Pohjanmaan sekä Kainuun viilettäjät ottivat kevään tulon rauhallisemmin. Sisiliskot pääsivät kevään seuraajien muistiinpanoihin useammin kuin muut teemalajit.

Kyyt kyllä yrittivät näyttäytyä ja aikaistaa kylmähorroksesta heräämistään pistämällä kaksihaaraisen kielensä ulos kivenkoloista jonkin verran edellisvuotta aikaisemmin. Etelässä kohmeiset vaihtolämpöiset luikertelivat aurinkoon paistattelemaan maaliskuun loppupuoliskolla ja itäiset sahaselät huhtikuun loppupuoliskolla. Kyyt eivät pärjänneet havaintomäärissä tai havaintojen aikaisuudessa kuitenkaan sisiliskoille.

Sammakot hieroivat silmistään talven tomut maalis-huhtikuun taitteessa, ja niiden serkut viitasammakot hieman myöhemmin huhti-toukokuulla. Kevät lämmitti sammakoiden yltiöromanttiset sydämet edelliskevään tapaan ja kutupuuhiin päästiin etelässä pitkin huhtikuuta ja Lapissa toukokuun puolella.

Joko ilmastonmuutos vaikuttaa?

Aikainen alkukevät näkyi havainnoissa niin, että monet alkukevään lajit olivat siirtyneet edellisvuotta aikaisemmaksi. Ensimmäinen kevätseurantaviikonloppu oli joillekin lajeille liian myöhäinen aloitus. Myös satunnaiset havainnot kesäisin aktiivisista lajeista pitkin talvea saavat mietteliääksi.

Muutaman vuoden pintapuolinen vertailu 1970-2000 vuosien talviin ei riitä todisteeksi suuntaan tai toiseen. Etelä-Suomesta pohjoisemmaksi hiipivät lähes talvettomat talvet herättävät silti kysymyksiä. Mikäköhän oli ilmastonmuutoksen merkitys kevään 2007 aikaisuudessa, ja minkälaisia tulevaisuuden keväät mahtavat olla?

Kiitos kaikille vuoden 2007 Kevätseurantaan osallistuneille! Havainnoista muodostuu ajan kuluessa pitkiä sarjoja, jotka ovat erityisen arvokkaita esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimisessa. Luonto-Liitto toimittaa havainnot Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, joten jokainen kevään seuraaja on mukana tekemässä arvokasta tutkimusta.

Lähteet:

Ilmatieteen laitos: http://www.fmi.fi/saa/tilastot.html

Sammakkolampi.fi