Perhosten siivellä kohti kesää – eli miten meni kevät 2006?

(Julkaistu lyhennettynä Nuorten Luonnossa 2/07, teksti Inka Plit)

Kevät keikkuen tulevi! Tämä vanha sanonta pätee useimpina vuosina, ja niin myös keväällä 2006, jolloin koettiin sekä hellettä että hallaa. Luonto-Liiton perinteisessä kevätseurannassa tarkkailtiin taas luonnon heräämistä ja tehtiin paljon mielenkiintoisia havaintoja. Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat tällä kertaa perhoset, ja vuoden teemalajeja havainnoitiin niin maaliskuun hangilla kuin toukokuun kukkaniityilläkin.

Sää määrää tahdin

Maaliskuu oli edellisen vuoden tapaan tavallista kylmempi, eikä kevät päässyt kunnolla vauhtiin. Kuun keskivaiheilla oli hetken aikaa hieman leudompaa, mutta sen jälkeen Lappiin tuli taas kovia pakkasia, ja maan keskiosiin satoi uusi paksu lumikerros. Etelässä sade tuli kuitenkin osittain vetenä, mikä sulatti lunta ja auttoi luontoa heräämään.

Maalis-huhtikuun vaihteessa sää lämpeni koko maassa. Etelä-Suomessa kurottiin kiinni maaliskuussa tullut myöhästyminen, ja terminen kevät alkoi vain muutamia päiviä myöhässä maaliskuun viimeisinä päivinä ja huhtikuun ensimmäisellä viikolla. (Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila pysyy +10 asteen yläpuolella.) Lämpeneminen eteni vauhdikkaasti myös pohjoiseen, ja terminen kevät alkoi lähes koko maassa huhtikuun 10. päivään mennessä – pohjoisessa Lapissa jopa kaksi viikkoa tavallista aikaisemmin! Esimerkiksi Utsjoella on tilastollisesti vain muutaman kerran sadan vuoden aikana niin lämmintä huhtikuun lopussa kuin oli keväällä 2006. Lumetkin sulivat vauhdilla koko maassa.

Lämpöä riitti toukokuun alkuviikolle asti – helleraja rikottiin 7. toukokuuta ainakin Salossa, jossa mitattiin 25,8 astetta. Tämän jälkeen sää viileni ja vähän aikaa kevät eteni ”normaalisti”. Lämpötila putosi kuitenkin nopeasti toiseen äärimmäisyyteen: toukokuun 17. ja 18. oli ankaraa hallaa pitkin Suomea ja yölämpötila laski paikoin jopa 10 pakkasasteeseen. Kesän kuivuutta ennakoiden sademäärätkin jäivät kevätkuukausina jonkin verran tavallista pienemmiksi.

Säätilannetta seuraillen kevätlajit antoivat lintuja lukuun ottamatta odottaa itseään maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta huhti-toukokuun vaihteessa vastaavasti moni laji oli edellä aikataulusta. Toukokuun lopun kylmyys ja kuivuus jarruttivat puolestaan taas etenemistä. Luonto ei kuitenkaan vähästä hätkähdä. Yleisesti ottaen kevät eteni vain hieman keskimääräistä hitaammin.

Teema 2006: perhoset

Kevätseurannan erityisenä teemana olivat viime vuonna perhoset. Mukana seurannassa oli vakiolajien, nokkos- ja sitruunaperhosen lisäksi kuusi muuta perhoslajia, joista toivottiin havaintoja. Perhosteemaa toteutettiin yhteistyössä Suomen Perhostutkijain Seuran kanssa.

Lajeista aikaisin, ruostesiiven toukka, oli kenties myös huonoimmin tunnettu, sillä siitä saatiin vain nelisenkymmentä havaintoa, eniten Keski-Suomesta. Maalis-huhtikuussa hangella ryömivä tummankarvainen perhostoukka ei kuitenkaan liene vaikea tunnistaa. Sen sijaan seuraavaksi liikkeelle ehtinyt laji, aikuisena talvehtiva nokkosperhonen, on useimmille tuttu ja sitä nähtiin koko maassa heti sään salliessa huhtikuun alkupuolelta lähtien.

Huhtikuun lämpö herättää ensimmäisten kukkien myötä myös useimmat kevätperhoset. Huhtikuun puolenvälin paikkeilla, viileän alkukevään takia hieman myöhässä nähtiin viime keväänä monin paikoin ensimmäiset kangas-, neito-, sitruuna- ja tyttöperhoset. Näistä sitruunaperhonen on varmaankin tunnetuin, ja siitä saatiin eniten havaintoja. Pohjoisin neitoperhoshavainto tuli Ranualta, mikä on erittäin mielenkiintoista, sillä komean värinen neitoperhonen on yksi niistä monista perhoslajeista, jotka ovat nopeasti laajentaneet esiintymisaluettaan kohti pohjoista viime vuosien aikana.

Kangas- ja tyttöperhosesta saatiin kummastakin vain viitisenkymmentä havaintoa, mikä luultavasti kertoo siitä että lajit ovat monille hieman vieraita. Molemmat ovat pieniä ja ruskeita, mutta kangasperhosen hohtavan vihreät siipien alapinnat jäävät näkyviin perhosen levätessä, ja yöperhosiin kuuluvan tyttöperhosen takasiipien yläpuolelta puolestaan välkkyy oranssia. Lämpimänä keväänä tyttöperhonen eli koivutyttöperhonen saattaa herätä jo maaliskuussa, mutta viime kevään kaltaisina vuosina lentoonlähtö siirtyy huhtikuun puolelle. Sen sijaan kotelona talvehtivan kangasperhosen normaali ilmaantumisaika on vasta toukokuun alussa. Olisiko huhtikuun lämpö herättänyt kotelot aikaisin?

Teemalajeista viimeisinä lentoon lähtivät varsin normaaliin aikaan lanttuperhonen ja paatsamasinisiipi. Ensimmäiset lanttuperhoset heräsivät huhtikuun viimeisellä viikolla, ja havaintoja tuli tasaisesti läpi koko toukokuun. Pienen paatsamasinisiiven ensimmäiset uskalikot havaittiin yleisesti ottaen toukokuun alkupuolella. Lajin yleisyyttä ja levinneisyyttä on kuitenkin vaikea arvioida, sillä havaintoja tuli melko vähän, vaikka kyseessä on ainoa toukokuun aikana lentävä sinisiipi. Laji näyttää kuitenkin ilmestyneen tyypillisesti toukokuun aikana.

Kasvit kirivät, mustikka kärsi hallasta

Kevätkukista varhaisin ja ehkä myös tutuin on leskenlehti. Ensimmäiset keltaiset väriläiskät nähtiin huhtikuun ensimmäisinä päivinä, ja huhtikuun toiselta viikolta alkaen havaintoja sateli jo runsaasti ympäri Suomen. Samaan aikaan alkoi myös sinivuokkojen kukinta, mutta aluksi vain muutamilla paikoilla. Sinivuokot myöhästyivät jonkin verran, ja suurin osa havainnoista on huhtikuun viimeiseltä ja toukokuun ensimmäiseltä viikolta.

Huhtikuun loppupuoliskolla ilmaantuivat ensimmäiset käenkaalin eli ketunleivän kukat sekä valkovuokot. Molempien pääesiintymisen aika jatkuu kuitenkin reilusti toukokuun puolelle. Sama koskee myös peltokortetta, jonka vaaleanruskeita itiötähkiä nähtiin etelässä jo huhtikuun puolella, mutta suurimmassa osassa maata vasta toukokuun aikana. Myös ojanpientareiden näyttävän keltainen rentukka ehti kukkaan muutamalla paikalla jo huhtikuussa, mutta esimerkiksi Inarissa normaaliin aikaan vasta kesäkuun alussa.

Hiirenkorvat puhkesivat koivuihin ensimmäisillä paikoilla jo huhtikuun viimeisinä päivinä, mutta yleisesti ottaen ensihavainnot tehtiin toukokuun alussa. Toukokuun alun lämpöaallon ansiosta ensimmäiset koivunlehdet nähtiin hämmästyttävästi koko maassa suunnilleen viikon sisällä. Yhden senttimetrin lehdenpituus kirjattiin keskimääräisesti 7.5. ja kaksisenttisiksi lehdet ehtivät jo pari päivää myöhemmin. Kahden sentin mittaiset lehdet arvioitiin myös kaikkialla runsaslukuisiksi viimeistään toukokuun puolivälissä, mikä Lapissa ja muualla pohjoisessa on jopa pari viikkoa tavanomaista aikaisemmin!

Suuri joukko mustikan kukkia avautui lämpimän sään houkuttelemina toukokuun toisella viikolla. Mustikan hennot vaaleanpunaiset kukat ovat kuitenkin herkkiä kylmälle, ja laajoilla alueilla niiden kohtaloksi koituivat toukokuun puolenvälin hallayöt. Muut kasvit eivät kärsineet hallasta yhtä paljon – esimerkiksi tuomi aloitti kukintansa suotuisilla paikoilla jo huhti-toukokuun vaihteessa, ja havaintoja tuli tasaisesti läpi koko toukokuun. Myöhäisin kevätseurantakasvi, oravanmarja, vältti monin paikoin hallan, sillä suurin osa oravanmarjan kukkien ensihavainnoista tuli toukokuun loppupuolelta ja kesäkuulta. Senkin ensimmäiset kukat havaittiin tosin melko aikaisin, jo toukokuun alussa. Lajinsa ensimmäisillä kukkijoilla on yleensä aina suurempi riski joutua sään yllättämäksi.

Talvihorroksesta herääjät

Vaikka talvi oli vielä vallalla, ensimmäiset pälvet sulivat tummiin muurahaiskekoihin jo maaliskuun loppupuoliskolla. Huhtikuun ensimmäisen viikon jälkeen auringossa lämmitteleviä kekomuurahaisia nähtiin jo hyvin monilla paikkakunnilla. Sääskiäkin ilmestyi jo huhtikuun alussa, mutta runsastumaan ne ehtivät vasta toukokuun aikana. Mantukimalaiset heräsivät tasaisemmin: huhtikuun puolivälin ensimmäisten havaintojen jälkeen ilmoituksia näistä pörisijöistä tuli säännöllisesti toukokuun loppuun asti. Kevätkukat ovat erittäin tärkeitä kimalaisille, ja niiden esiintyminen alkukeväällä riippuu suuresti esimerkiksi pajujen kukinnasta.

Kevätseurannan ainoa nisäkäs, Luonto-Liiton tunnuseläin siili, havaittiin ensimmäiseksi huhtikuun puolivälissä muutamilla paikkakunnilla Uudellamaalla. Yleisesti ottaen siilit tuntuvat kömpineen esiin talvipesistään koko maassa suunnilleen huhti-toukokuun vaihteessa, Lapistakin saatiin havainto jo huhtikuun puolelta. Siilit liikkuvat hämärissä, joten rapistelua ja tuhinaa kannattaa kuunnella iltasella esimerkiksi asumusten lähellä rehevissä puutarhoissa tai metsiköissä.

Tulevan kevään teemalajeista, matelijoista ja sammakkoeläimistä, viime keväänä ensimmäisinä ulkoilmaan ehtivät kyy ja sisilisko. Molempien lajien koiraat virkoavat talvihorroksestaan ennen naaraita, ja viettävät aluksi aikaa lämpimillä paikoilla paistatellen ja keräten voimia pian alkavaa lisääntymiskautta varten. Kyystä saatiin mukavasti havaintoja huhtikuun alkupuolelta lähtien aina pitkälle kesäkuuhun. Sisiliskoja alkoi näkyä vain hieman kyytä myöhemmin, huhtikuun puolivälistä lähtien. Pohjois-Suomessakin sisiliskoja havaittiin liikkeellä jo toukokuun alussa.

Sammakoiden kutuaika alkoi muutamalla paikkakunnalla jo huhtikuun alussa, mutta suurin osa kutuhavainnoista tehtiin toukokuun ensimmäisellä viikolla, mikä on hieman myöhemmin kuin esimerkiksi viime vuonna. Kevätseurannan kenties vaikeimmat lajit, rantakäärme ja vaskitsa, antavat odottaa itseään pisimpään. Tosin näistä lajeista saatiin niin vähän havaintoja, että mitään yleistävää on vaikea sanoa. Ensimmäinen rantakäärme havaittiin Nousiaisissa jo 15. huhtikuuta, mutta loput havainnot ovat touko- ja kesäkuulta. Erittäin mielenkiintoinen on rantakäärmehavainto Paltamosta, Kainuusta – näin pohjoisessa rantakäärmettä tavataan vain hyvin satunnaisesti. Vaskitsahavaintoja saatiin vielä vähemmän kuin rantakäärmehavaintoja, mutta mielenkiintoinen sattuma on, että kuusi kymmenestä havainnosta eri puolilta Suomea on samalta päivältä (6. toukokuuta)! Olisiko toukokuun alun helle innostanut vaskitsat liikkeelle?

Linnuilla muuttoryntäys huhtikuussa

Lumi oli vielä maassa ja järvet jäässä, kun ensimmäiset laulujoutsenet jo saapuivat tarkastamaan tilannetta. Aikaisin havainto saatiin 7. maaliskuuta Mäntsälästä, seuraava 16. maaliskuuta Nokialta. Maaliskuun loppuun mennessä Suomen kansallislintuja oli nähty jo yli parillakymmenellä paikkakunnalla, ja huhtikuun aikana joutsenten eturintama ehti yli koko maan Pohjois-Lappiin saakka. Laulujoutsenet ovat viime vuosikymmenet laajentaneet pesimäaluettaan etelää kohti, ja nykyään jopa etelärannikolla on läpimuuttavien joutsenten lisäksi oma pesimäkanta.

Ensimmäiset naurulokit saapuivat lounaiseen Suomeen maaliskuun viimeisellä viikolla, pääjoukot huhtikuun aikana. Naurulokki on hyvin sopeutuvainen, ja sitä tavataan nykyään lähes koko Suomessa, hyvin monenlaisissa ympäristöissä. Toinen samanaikainen saapuja, tuulihaukka, on hieman tarkempi elinympäristönsä suhteen, mutta sen voi löytää lekuttelemasta kaikenlaisilta aukeilta alueilta, joilla on myyriä haukan saaliiksi. Linnuista kaikkein vähiten havaintoja saatiin juuri tuulihaukasta, mutta niiden perusteella haukat saapuivat maaliskuun lopulla ja huhtikuun aikana pääosaan maata.

Heti kun pelloille alkaa ilmestyä pälviä, kannattaa niiltä käydä etsimässä kiuruja, töyhtöhyyppiä ja kottaraisia. Kaikkien kolmen lajin tiedustelujoukot saapuivat havaintojen perusteella Suomeen maalis-huhtikuun taitteessa. Kiurut ja töyhtöhyypät jäävät pelloille pesimään, mutta kottaraiset perustavat pesänsä puun tai rakennusten koloihin ja käyvät viljelyksillä vain ruokaa etsimässä. Kottarainen on yksi niistä linnuista, joille voi rakentaa pönttöjä pihapiiriin.

Pelloilta ja niityiltä löytyivät huhtikuun alkupäivistä lähtien myös seuraavat muuttajat, kurki ja taivaanvuohi. Kurki on pesimäalueillaan soilla arka, mutta muuttoaikana niitä voi nähdä ruokailemassa viljelysmailla tai lentämässä erilaisina jonomuodostelmina. Pitkänokkaisia taivaanvuohia on vaikeampi nähdä pienen koon ja hyvän suojavärin vuoksi, mutta ne ovat yleisiä etenkin kosteilla avomailla. Taivaanvuohella on useita tunnusomaisia ääniä: yllätettynä lentoon lähtiessä kuuluu ” ätsh ” ja soidinaikaan usein kitkutusta ” kit-kut-kit-kut .” Nimensä taivaanvuohi on saanut vuohen mäkätykseltä kuulostavasta äänestä, joka syntyy ulompien pyrstösulkien väpättäessä, kun koiraslintu syöksyy soidinlennossaan alaspäin. Sekä kurkia että taivaanvuohia oli havaittu suurimmassa osassa Suomea huhtikuun loppuun mennessä.

Pihojen tutuista linnuista peippo ja västäräkki ovat aikaisimmat saapujat. Peippoja talvehtii nykyään Suomessa jonkin verran joka vuosi, mutta ensimmäiset muuttopeipot havaittiin ilmeisesti maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa, Lapissakin huhtikuun puolivälissä. Västäräkit eivät pysty talvehtimaan ruokintojen turvin kuten peipot, sillä niiden hento nokka ei sovellu siementen syömiseen. Västäräkit alkoivat saapua huhtikuun ensimmäisistä päivistä lähtien, heti kun niiden hyönteisravintoa oli taas vähänkin saatavilla. Huhtikuun puoliväliin mennessä nämä pyrstönkeikuttajat olivat ehtineet jo Pohjois-Karjalaan sekä Ouluun, ja pohjoisin ensihavainto tehtiin Inarissa 9. toukokuuta.

Huhtikuun alku on kiireistä aikaa lintumaailmassa, ja tulijoita riittää melkein säästä riippumatta. Myös punakylkirastas ja tavi aloittivat havaintojen perusteella kevätmuuttonsa tähän aikaan. Punakylkirastaan havainnot keskittyivät ensin Uudellemaalle, mutta huhtikuun 12. päivän jälkeen niitä alkoi näkyä muuallakin. Muuttovirtausta riitti toukokuun puolelle asti. Suomen kolmanneksi runsain lintu punakylkirastas tunnetaan ilmeisen hyvin, mutta tavista saatiin kumman vähän havaintoja. Pienin sorsalintumme, joka näyttää kääpiöltä sinisorsan rinnalla, saapui kuitenkin huhtikuun aikana tai viimeistään toukokuun alussa.

Huhtikuun puolenvälin lajeja olivat haarapääsky, kirjosieppo, pajulintu ja rantasipi . Kaikkia näitä yhdistää se, että ne muuttavat kauempaa kuin aikaisemmin saapuvat linnut, esimerkiksi haarapääskyt eteläisestä Afrikasta saakka. Näitä lajeja nähtiin ja kuultiin huhtikuun kolmannelta viikolta alkaen tasaisesti aina läpi koko toukokuun, jolloin pääjoukot saapuivat. Näistä lajeista myöhäisin oli pajulintu, jonka havainnoista pääosa tehtiin huhtikuun lopulla ja sen jälkeen. Pajulintu on Suomen runsain lintu, mutta se on silti varminta erottaa laulusta erotuksena jopa pari viikkoa aikaisemmin saapuvasta, hyvin samannäköisestä tiltaltista. (Tiltaltti laulaa nimeään: ” tilt-talt-talt-tilt-talt .”, pajulintu viheltää haikean, laskevan säkeen.) Pajulinnut viihtyvät metsissä, mutta sekä kirjosiepot että haarapääskyt tulevat usein pihapiireihin pesimään. Rantasipi niiailee usein mökkilaiturilla tai lentää värisevin siivin lähellä veden pintaa, ja sen piipitys on monelle järven rannalla asuvalle tuttu ääni.

Kevätseurannan linnuista pisimpään muuttomatkaa tekevät käki ja tervapääsky. Ensimmäiset käet havaitaan yleensä vapun aikaan, kuten kävi nytkin. Muuttoa jatkui aina kesäkuun alkuun asti. Kiitäjiin kuuluva tervapääsky ei ota riskejä – se on niin riippuvainen lentävistä hyönteisistä, että lähtee vaikka keskellä pesimäkautta heti muualle jos ravinto ehtyy esimerkiksi kylmän sään vuoksi. Ensimmäiset havainnot tervapääskyistä tehtiin 1. ja 5. toukokuuta, mutta vasta toukokuun 10. päivän jälkeen havaintoja alkoi tulla enemmän. Monin paikoin tervapääskyä voi pitää kesän tuojana, sillä sen pääjoukot saapuvat vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Havaintoja 134 kunnasta

Kevätseurantaan saatiin vastauksia yhteensä 525 kpl, joista 255 tuli sähköisiä kanavia pitkin (nettilomake, sähköposti, tekstiviesti). Havaintoja saatiin Ahvenanmaalta Utsjoelle, yhteensä 134 kunnasta ympäri Suomen. Eniten havaintoja palautettiin tiheimmin asutuilta seuduilta, eli erityisesti Suomen eteläiset osat olivat hyvin edustettuina. Toisaalta myös esimerkiksi Keski-Suomesta ja Pohjois-Pohjanmaalta tuli mukavasti havaintoja. Hiljaisinta tuntui olevan Savossa, Etelä-Karjalassa ja Keski-Pohjanmaalla.

Havaintoja saatiin ilahduttavasti sekä aktiivisilta luontoharrastajilta että satunnaisilta ulkonaliikkujilta. Kevätseurantahavaintojahan voi tehdä vaikka koulumatkan varrella. Muutama koululuokkakin osallistui innokkaasti – ainakin Kankaanpäästä, Mäntsälästä, Orimattilasta, Jyväskylästä ja Muuramesta saimme koululaisilta paljon lomakkeita.

Kiitos kaikille osallistujille! Yksittäisistä havainnoista muodostuu ajan kuluessa pitkiä havaintosarjoja, jotka ovat erityisen arvokkaita esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimisessa. Luonto-Liitto toimittaa palautuneet kevätseurantalomakkeet Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, joten jokainen kevään seuraaja on mukana tekemässä arvokasta tutkimusta.

Lähteet:

Ilmatieteen laitos
Lars Jonsson: Euroopan linnut
Arto Kurtto ym: Suomalaisen luonto-opas
www.sammakkolampi.fi
Retkeilykasvio