Metsä on lajien elinympäristönä valtavan monipuolinen. Suurin lajikirjo löytyy metsistä, ja ne ovat myös pinta-alaltaan merkittävin elinympäristötyyppi. Eräs metsässä liikkuvista lajeista on ihminen, joka saa metsästä paljon muutakin kuin puuta ja keruutuotteita; huikeita retkielämyksiä, luonnon ymmärrystä ja mielenvirkistystä.
Metsä on tärkeä elinympäristö noin puolelle Suomen eliölajeista.
Suomessa elää noin 20 000 metsälajia, ja metsiä ensisijaisena elinympäristönään käyttää 42% maassamme tunnetusta lajistosta. Metsissä esiintyy 814 uhanalaista lajia eli 36 % kaikista uhanalaisista lajeista. Metsät ovatkin tärkein uhanalaisten lajien elinympäristö.
Metsien luontotyypeistä uhanalaisia on yli 70 prosenttia. Tähän on pääsyynä ihmisen toiminta. Vuosisatojen takaiset pellonraivaus, kaskeaminen ja tervanpoltto aloittivat uhanalaistumiskehityksen, mutta kiivaimmalla tahdilla siihen ovat vaikuttaneet nykymuotoisen metsätalouden toimenpiteet lähinnä viimeisen vuosisadan aikana.
Myös ihmiselle metsällä on suuri merkitys levon ja virkistäytymisen kannalta.
Metsällä on meille paitsi tärkeä henkinen ja kulttuurinen perintö, myös tutkitustikin merkittävä arvo virkistäytymisen ja aistien herättelyn kannalta. Rakennettu ympäristö ei koskaan voi korvata metsäluonnon ihmeellisyyttä. Vanhan metsän monimuotoisuus tarjoaa aisteille paremmin pureskeltavaa, vaikkei elämyksiä tarjoava metsäretki toki vaadi kirveenkoskematonta aarnimetsää.
Vaikka lajiston ja elinympäristöjen tutkailu on kiehtovaa ja avaa uusia maailmoja metsäluonnon ymmärtämiseen, on silti välillä hyvä vain nauttia metsän tunnelmasta ja unohtaa ihmisen laatimat tyypittelyt. Metsän eräs rikkauksista piileekin siinä, että laulurastaan lurittelu, karhunsammalmaton pehmeys tai rentukoiden keväinen loisto puronvarsilla ovat yhtä sykähdyttäviä elämyksiä vaikkei lajeja nimeltä tunnistaisikaan. Havaintokyky ja -halu ja aistien avoinna pitäminen ovat silti perusedellytys myös lajien opiskelulle.
Mitä vähemmän metsätalous on metsään vaikuttanut, sitä useampi laji siellä viihtyy.
Osa metsälajeista voi esiintyä monenlaisissa metsäisissä elinympäristöissä, kun taas toiset ovat hyvinkin erikoistuneita juuri tietynlaiseen metsään. Esimerkiksi lumokääpä vaatii elääkseen vanhassa metsässä sijaitsevan kuusimaapuun, jota niin ikään harvalukuinen ruostekääpä on ensin lahottanut!
Suuri osa metsälajeista elää elävillä tai kuolleilla puilla. Puut tarjoavat useita elinympäristojä; juuria, oksia, kuorta ja eri lahoasteista runkoa. Esimerkiksi haavalla on yli tuhat seuralaislajia, kuten liito-orava, runkohaapsanen ja haapariippusammal. Valitettevasti nykymuotoinen metsätalos on heikentänyt monimuotoisuutta juuri kuolleiden puiden ja eri-ikäisen ja -lajisen puuston hävittämisen myötä. Onkin tärkeää, että suojellun metsäpinta-alan kasvattamisen lisäksi myös talousmetsiin jätettäisiin enemmän luonnonmetsän rakennepiirteitä, jotta lajiston ja elinympäristöjen monimuotoisuuden häviäminen saadaan pysäytettyä.
Tarkkaile keväistä lähimetsääsi uusin silmin ja avoimin aistein!
Retkellä lähimetsässä kannattaa välillä pysähtyä havainnoimaan, kuinka monella tasolla ja eri kokoluokissa elämää esiintyykään. Monen lajin näkeminen vaatii keskittynyttä tarkkailua, ja toiset ovat ihmisaistein mahdottomia havaita ilman apuvälineitä. Metsien lajistosta monet elävät äkkiseltään arvaamattomissa paikoissa; elämää piilee esimerkiksi puun mykorritsajuurissa, käävän pillistössä, karikkeessa tai hirven lantakasassa.
Vuoden teemalajit
Tämän vuoden kevätseurannan teemalajeina ovat haapa, kevätpiippo, sirittäjä, kangasperhonen sekä kukkamaljakas. Viimeksi mainittu saa kunnian olla kevätseurannan ensimmäinen sienilaji! Sieniä onkin tänä vuonna erityisen hyvä syy tarkastella – sen lisäksi että ne ovat mitä jännittävin eliöryhmä, yli 20% uhanalaisista metsälajiesta on sieniä!
Lisää vuoden teemalajeista ja tutuista kevätseurantalajeista Tutustu lajeihin -sivulla.
teksti: Kirsi Eskelinen