Kekomuurahainen (Formica-suku)

Kuva: Irma Kortekallio

Muurahaisia sosiaalisempia otuksia saa hakea. Yksilöillä ei – pesän onnistuneesti perustanutta kuningatarta lukuun ottamatta – ole paljoa merkitystä. Suuressa pesässäkin on oikeastaan kyse yhdestä supertehokkaasta perheestä. Lähes koko maapallolle levinneitä muurahaisia on toisinaan nimitetty maailman todellisiksi valtiaiksi, ja Suomestakin näitä lukumäärältään runsaita hyönteisiä tavataan yli 50 lajia. Kevätseurannassa kiinnitämme huomiota Formica-sukuun, eli kaikille tuttuihin kekomuurahaisiin.

Kun lumi on sulanut muurahaiskeon päältä ja aurinko on jonkin aikaa lämmittänyt pesää, alkavat muurahaiset virota pesän sisällä. Auringon lämpö saa ne pian ulos tunnustelemaan kevätilmaa ja tällöin näkee kankeasti liikkuvia muurahaisia pesän päällä. Lämpimänä keväänä ensimmäiset murkut ovat työntouhussa jo maaliskuussa, mutta Pohjois-Suomessa horros saattaa venyä toukokuulle asti.

Pesä on useimmiten lähellä olevan puun eteläpuolella, jotta puu ei varjostaisi pesää. Tätä on käytetty usein suunnistamisen apuna. Muurahaiskeko ulottuu hyvin syvälle maan sisään ja usein maanpäällinen osa on pienempi kuin maanalainen. Yhdellä yhteiskunnalla voi olla monta kekoa, ja yhteiskunnassa jopa miljoonia yksilöitä.

Kekomuurahaisia voi tavata monentyyppisissä metsissä koko Suomessa. Muurahaiset ovat metsänhoitajan pikku apulaisia, koska yhteiskunta voi pistää suihinsa jopa 100 000 hyönteistä päivässä. Näistä monet ovat metsätuholaisia. Muurahaiskuningattaret voivat elää jopa 20-vuotiaiksi. Naaraspuoliset työläisetkin elävät useamman vuoden ja toimivat elämänsä aikana erilaisissa tehtävissä. Lentävät koiraat kuolevat pariteltuaan kuningattaren kanssa, joka perustaa uuden yhteiskunnan.