Kevätseuranta 2012: Keväinen suo on lintusoitimia ja kukkivia varpuja

Kevätseurannan 2012 teemaksi oli valittu suot, jotka ovat omaleimaisia ja monipuolisia kevätretkikohteita. Suoympäristöistä on myös käyty julkista keskustelua ristiriitaisen turpeenkaivun ja soiden ojitusten takia. Suot ovat olennainen osa suomalaista maisemaa ja tärkeitä elinympäristöjä lukemattomille eliölajeille.

Kevätseurannan suosio kasvoi

Kevätseurannan aikana yksittäisiä havaintoja kertyi yli 15 900, mikä on noin 200 havaintoa enemmän kuin edelliskerralla. Määrä selittyy ehkä sillä, että seurantaan myös osallistui parisen sataa kevätluonnon tarkkailijaa edellisvuotista enemmän, kaikkiaan 1 142. Havaintoja tehtiin 315 paikkakunnalla ja ne lähetettiin pääosin nettilomakkeella.

Seurannassa oli havainnoitavana perinteisten 42 vakiolajin lisäksi neljä uutta teemalajia: juolukka, teeri, tupasvilla ja vaivaiskoivu. Myös aiempien vuosien vakiolajeista suolla tavattavat kurki, sääski ja tervapääsky nostettiin teemalajeiksi, joita oli siis yhteensä seitsemän.

Soiden kevät

Suon kevät alkoi teerisoitimista, joita ilmoitettiin hienosti lähes sata. Teeret pulputtivat läntisessä ja itäisessä Suomessa varhain maaliskuussa. Tuolloin etelärannikolla nähtiin jo itikoitakin; sääski oli kevääseen 2011 verrattuna kuukautta aiemmin liikkeellä. Hieman myöhemmin teemalajeista seuratuin, kurki, saapui lounais- ja länsirannikolle.

Vähäisistä havaintomääristä päätellen suoteeman kasvit taisivat olla seuraajille melko tuntemattomia. Ensimmäisenä niistä kukki tupasvilla. Varhaisin havainto lähetettiin maaliskuun loppupuolella Lounais-Suomesta, missä kasvia myös eniten havainnoitiin. Näihin aikoihin teeret soidintelivat jo koko maassa.

Tervapääskyt saapuivat etelärannikolle kahta viikkoa aiemmin kuin edellisvuonna, pohjoisimpaan Suomeenkin viikkoa aiemmin.

Useimmat ensihavainnot vaivaiskoivun lehtien puhkeamisesta saatiin Keski-Suomesta toukokuun puolivälissä. Hieman myöhemmin juolukka viimeisteli suon kevään kukinnallaan. Pohjoisimmat varvut kukkivat kesäkuun puolivälissä.

Leskenlehdistä oravanmarjoihin

Kukat värittivät luontoa heti maaliskuun alusta alkaen, kun vuokot ja leskenlehdet avasivat kilvan nuppujaan. Leskenlehden kukinta alkoi parin viikon ajanjaksolla koko eteläisessä Suomessa, ja pohjoisessa Suomessa sama nähtiin huhtikuussa. Peltokortteet ehtivät nostaa itiötähkänsä huhtikuun loppuun mennessä aina Lappia myöten.

Sinivuokko kukki paikoin jopa kuukautta aiemmin kuin edellisvuonna, Uudellamaalla se ehti leskenlehdenkin edelle. Länsi- ja Etelä-Suomessa sinivuokkoja ihasteltiin maaliskuun puolenvälin tietämillä, jolloin myös valkovuokot aukesivat Uudellamaalla. Lapissa molemmat vuokot alkoivat kukkia kahta kuukautta myöhemmin.

Rentukkakin aikaisti kukintaansa kuukaudella, sillä Länsi- ja Lounais-Suomessa se aloitteli jo ennen huhtikuun puoltaväliä. Metsissä mustikat ja käenkaalit sen sijaan säilyttivät edelliskeväisen aikataulunsa.

Uudellamaalla koivut olivat lehdessä huomattavasti aiemmin kuin missään muualla, mutta näiden ensimmäisten lehtien suurenemiseen kului kaksi viikkoa. Toukokuun vaihde oli lehtien kasvun kannalta vilkkainta aikaa Etelä- ja Keski-Suomessa. Nopeinta kasvu oli maan keskiosissa, missä lehdet venyivät sentin vain parissa päivässä. Lapin koivut viheriöivät ennen kesäkuun vaihdetta.

Toukokuun aikana alkoivat kukkia kullero, tuomi, kielo ja viimeisenä myös oravanmarja. Loppukevään kukkijat eivät kirineet ohi edelliskeväisistä ajoista.

Hyönteiset hereillä varhain

Useita hyönteislajeja nähtiin aiemmin kuin edelliskeväänä, sillä lämpöä ja kukkia oli tarjolla jo varhain. Ensimmäisinä heräsivät perhoset. Nokkosperhonen havaittiin Varsinais-Suomessa juuri ennen helmikuun loppua, sitruunaperhonen muutama päivä myöhemmin. Ne lepattelivat taivaalle normaalissa aikataulussaan. Pohjoisempana perhoshavainnot ajoittuivat huhtikuun jälkipuoliskolle.

Seitsenpistepirkko oli kaikkialla liikkeellä kuukautta aiemmin edelliskevääseen nähden. Uudellamaalla lämpö herätti sen maaliskuun ensimmäisenä päivänä perhosten kanssa samaan aikaan.

Kekomuurahaisetkin nousivat paistattelemaan paikoin kahta viikkoa edellisvuotista aiemmin: etelässä maaliskuun alkupuoliskolla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa kuun puolenvälin jälkeen. Läntisessä Suomessa muurahaiset olivat vain hieman aikaisessa, kun ne lähtivät liikkeelle maaliskuun jälkipuoliskolla. Sisämaassa keot aktivoituivat edelliskevään tapaan maalis–huhtikuun taitteessa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa seuraavien kahden viikon aikana.

Mantukimalaisia alettiin Uudellamaalla nähdä jo maaliskuun puolivälissä, mutta pääosin ensihavainnot kirjattiin kuukautta myöhemmin. Pohjoisimmat kimalaiset heräsivät toukokuun alkupuolella.

Lintujen monet muuttotaktiikat

Varhaisista paluumuuttajista peippo havaittiin ensimmäiseksi Uudellamaalla maaliskuun alussa. Se levittäytyi koko maahan saman kuun aikana.  Myös kiuruja, töyhtöhyyppiä ja kottaraisia palasi etelärannikolle maaliskuun alkupuoliskolla. Linnut jatkoivat sisemmäs maahan muutamien päivien kuluessa. Lapin ne tavoittivat huhtikuun puolivälissä. Västäräkit saapuivat kaikkiin maakuntiin muutama päivä kiurujen jälkeen, ja monin paikoin niitä nähtiin kuukautta aiemmin kuin edellisvuonna.

Laulujoutsenhavaintoja lähetettiin lounaisrannikolta jo helmikuussa, mutta havaitut yksilöt saattoivat olla talvehtineita. Laulujoutsenten paluu näyttää kuitenkin aikaistuneen koko maassa. Kaikkialla ensihavainnot tehtiin maaliskuun alusta kuun puoleenväliin mennessä. Myös naurulokista ensihavaintoja alkoi tulla koko eteläisestä Suomesta ja rannikkoseuduilta lyhyen ajanjakson sisällä maaliskuun jälkipuoliskolla. Sisämaahan ja pohjoiseen lokkeja ilmaantui huhtikuussa.

Punakylkirastaat ja tuulihaukat levittäytyivät alueilleen maaliskuun lopulta huhtikuun loppupuolelle. Kirjosieppo nähtiin pääkaupunkiseudulla huhtikuun alussa, melkein kuukautta aiemmin kuin viime keväänä. Pääjoukot saapuivat kuitenkin niin rannikoille kuin Keski-Suomeenkin vasta paria viikkoa myöhemmin. Lapissa kirjosiepot valtailivat reviirejä toukokuun alkupuoliskolla.

Haarapääskyt liitelivät Uudellamaalla edellisvuotiseen tapaan huhtikuun puolivälissä. Muualle eteläisiin maakuntiin ne lensivät huhtikuun lopulla, viikkoja edellisvuotta jäljessä, ja Keski-Suomeenkin vasta toukokuun alussa. Pohjois-Karjalassa pääskyhavaintoja taas tehtiin puoli kuukautta edelliskevättä aikaisemmin. Lappiin asti pääskyt ehtivät toukokuun alkupuoliskolla edelliskeväisessä aikataulussa. Huhtikuun loppuun ajoittuvat myös ensihavainnot rantasipistä, pajulinnusta ja käestä, joka oli viimeinen muutolta palannut seurantalaji.

Ylös talvilevolta

Matelijat, sammakkoeläimet ja nisäkkäät heräsivät kevääseen suunnilleen samoihin aikoihin kuin edellisvuosina. Ensimmäiset matelijahavainnot koskivat kyytä, joka Uudellamaalla oli hereillä aivan maaliskuun alussa. Kyiden kanssa samaan aikaan heräilivät myös sisiliskot, varhaisimmat maaliskuun puolessavälissä Varsinais-Suomessa.

Sammakot kutivat pääosin huhtikuun aikana. Vaskitsa lähti liikkeelle saman kuun lopussa, maan keski- ja itäosissa noin kuukautta myöhemmin. Siihen mennessä pohjoisimmatkin kyyt olivat lähteneet luikertelemaan.

Seurannan nisäkkäistä saatiin jälleen muita ryhmiä vähemmän havaintoja. Ensimmäiset siilit heräsivät maalis–huhtikuun taitteessa Itä-, Länsi- ja Etelä-Suomessa, viimeiset huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa maan keski- ja pohjoisosissa. Lepakko lenteli etelärannikolla parin viikon päästä siilin heräämisestä. Pohjoisimmatkin nahkasiivet napsivat hyönteisiä ennen toukokuun alkua.

 Teksti: Mirelle Aalto