Kevätseuranta 2013: Myöhässä saapunut kevät otti huiman loppukirin, mutta jäi silti ennätyslyhyeksi

Tänä talvena pakkassää ja lumi antoivat odotella itseään ennätyksellisen pitkään. Sää pysyi pitkälle tammikuulle lauhana ympäri maan ja vielä uudenvuoden tienoilla lähes kaikkialta puuttui pysyvä lumipeite.

Viime talvi oli tämänvuotiseen verrattuna hyvin erilainen. Kevätseurannan startatessa maaliskuun puolivälissä maassa uinui paksu lumipeite ja eteläisintä Suomea myöten oltiin pakkaslukemissa. Talvi jatkui sitkeästi yli kahden ensimmäisen Kevätseuranta-viikonlopun. Välillä päästiin hetkeksi nauttimaan keväisistä päivistä ja plussakeleistä, kunnes taas pakkanen kiristyi ja uusi lumipeitekin saatiin.

Mutta kuten aina, sieltä se kauan odotettu kevät kuitenkin lopulta saapui.

Kevät tuli myöhään ja eteni vauhdilla

Kolmannen seurantaviikonlopun jälkeen huhtikuun puolivälissä havaintoja oli kertynyt varsin niukasti. Lintujen paluumuuttoa odoteltiin intopiukeina maaliskuun puolivälistä alkaen, ja lopulta ensimmäiset kevätmuuttajat olivat noin pari viikkoa myöhässä normaaliaikatauluistaan. Kylmä sää ja maassa sitkeästi pysynyt lumipeite pidättelivät muuttolintuja etelän lauhemmissa oloissa.

Kun kevät sitten vihdoin käynnistyi, se eteni rytinällä ja suurin harppauksin. Muuttolinnut ja kevätkasvit kuroivat myöhäistä aikataulua kiireessä umpeen.

Normaalivuosina kevään pituus on suunnilleen kahdeksan viikkoa. Vuosi 2013 oli tässä suhteessa hyvin poikkeuksellinen, sillä eteläisessä osassa maata kevät kesti vain vajaat neljä viikkoa ja pian sen alkamisen jälkeen siirryttiin jo termiseen kesään.

Terminen kevät julistettiin alkaneeksi Helsingin seudulla 2.4.,muualla Etelä-Suomessa 11.4. ja Pohjois-Suomessa 13.4. Vuonna 2012 vastaavat päivämäärät olivat etelässä 10.3 ja pohjoisessa 20.4. Kesä alkoi etelässä 7.5. ja pohjoisessa 16.5., kun keskimäärin se alkaa etelässä toukokuun puolivälin jälkeen ja pohjoisessa vasta kesäkuun puolella.

Kevään viivästyminen verotti havaintoja

Kevätseurantaa ollaan systemaattiseti tehty Luonto-Liitossa jo vuodesta 1961. Sillä on pitkät perinteet ja kampanja yksi liiton näkyvimmistä ja pitkäkestoisimmista hankkeista. Vuosi vuodelta yhä useampi luontoharrastaja on ottanut osaa seurantaan, ja pikkuhiljaa havainnointi on siirtynyt myös muun kansan keskuuteen.

Kevät on jokaiselle merkityksellistä aikaa ja mikä hienointa, kuka tahansa on voinut ottaa osaa havainnointiin pienemmällä tai isommalla panostuksella.

Vuonna 2013 havaintoja kertyi yhteensä vajaat 13 500. Edellisvuoteen verrattuna havaintojen lukumäärä siten hiukan laski, sillä vuonna 2012 havaintoja saatiin reilut 15 900. Lasku on ristiriidassa kampanjan kasvavan suosion kanssa, mutta selittynee erikoislaatuisen kevään mukanaan tuomilla haasteilla. Kevään viivästyminen kavensi havainnointiaikaa huomattavasti.

Havaintoja tehtiin yhteensä 420 paikkakunnannalla, joista eteläisin havainto saapui Ahvenanmaan Lumparlandista ja pohjoisin havainto Utsjoelta. Suurin osa havainnoista lähetettiin verkkolomakkeen kautta. Se tuntuukin vuosi vuodelta kasvattavan suosiotaan.

Maalla, vedessä ja ilmassa

Kevätseurannan 2013 teemana oli eloton luonto. Seurannan kohteina olivat siten jäiden lähtö, lumen sulaminen ja lämpötilan nousu. Kustakin elottoman luonnon eri ilmiöstä (maa, vesi ja ilma) havaittiin kolmea eri tapahtumaa.

Maan kohdalla seurattiin lumen sulamista eli tarkkailtiin ensimmäisiä pälviä, maan muuttumista puoliksi lumettomaksi ja lopulta kokonaan lumettomaksi. Veden ilmiöistä seurattiin jäiden lähtöä: ensin ensimmäisiä sulia, sitten jäiden halkeilua lautoiksi ja lopulta jäiden häviämistä kokonaan. Ilman lämpötilan kohoamista seurattiin kolmiportaisesti +10°c, +15°c ja +20°c asteeseen.

Elottoman luonnon ilmiöt ovat kevään kannalta avainasemassa. Niin kauan kuin maa on lumipeitteen alla tai lämpötila pysyttelee alhaalla, kevät ei pääse alkamaan. Kun lämpötila nousee ympärivuorokautisesti nollan yläpuolelle, lumet alkavat sulaa. Kasvien kasvukausi sen sijaan alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on yli viiden asteen.

Kaikkiaan elottomasta luonnosta saatiin havaintoja noin tuhat kappaletta. Jokainen yksittäinen ilmiö keräsi 100–200 yksittäistä havaintoa. Jäiden lähdöstä ensimmäinen havainto ilmoitettiin 6.4. Tampereelta. Samassa kaupungissa ylitettiin ensimmäisenä myös 10 asteen rajapyykki maaliskuun viimeisenä päivänä. Ensimmäisen kerran maassamme ylittyi 15 astetta 21.4. Mikkelissä.

Teema toteutui yleisesti varsin hyvin ja se soveltui Kevätseurantaan mainiosti. Teema on myös erityisen ajankohtainen, sillä ilmastonmuutoksen seurauksena juuri kevätkuukaudet ovat lämmenneet kaikista vuodenajoista eniten. Yleisesti kevät saapuu Suomeen yhä aikaisemmin, minkä seurauksena esimerkiksi muuttolinnut palaavat aiemmin muutoltaan ja voivat olla ongelmissa esimerkiksi yllättävien takatalvien vuoksi. Viime kevät oli tästä toki poikkeus. Tämä ei silti ole yllättävää, sillä ilmastonmuutoksen seurauksena myös erilaiset sään ääri-ilmiöt lisääntyvät karsien keskivertoja pois.

Leskenlehtiä ja kevätpörriäisiä

Kevään ensikukkijana tunnettu leskenlehti (Tussilago farfara) sai tänäkin vuonna runsaasti havaintoja ja on vuodesta toiseen yksi eniten havaintoja keränneistä kasveista. Yhteensä leskenlehteä ilmoitettiin nähdyksi vajaa 600 kertaa, ensimmäisen kerran se havaittiin maaliskuun lopulla Kaarinassa. Kaunis keltakukkainen kasvi onkin monelle tärkeä kevääntuoja ja sen ensiesiintyminen ylittää usein uutiskynnyksen valtakunnallisissa medioissa.

Hento sinikukkainen sinivuokko (Hepatica nobilis) havaittiin ensimmäisen kerran Ahvenanmaan Lumparlandissa maaliskuun lopulla. Havaintoja lajista kertyi yhteensä 360. Äitienpäivän tienoilla yleensä jo runsaana kukkiva valkovuokko (Anemonen nemorosa) ei viime keväänä saavuttanut vielä silloin normaalia runsastumistaan, vaan kukki hiukan normaaliaikataulusta jäljessä. Havaintoja kasvista kertyi piirun verran vähemmän kuin sinivuokosta.

Toukokuun alussa hiirenkorvansa paljastava koivu (Betula sp.) sen sijaan aloitti kukintansa keskivertoaikataulussa. Allergikot saivat huokaista helpotuksesta, sillä koivun kukinta oli viime keväänä ennätyksellisen vähäistä.

Hyönteisistä eniten havaintoja ilmoitettiin kekomuurahaisista (Formica sp.), hiukan alle 500. Myös kevätperhosia havainnoitiin ahkerasti, sillä sekä sitruuna- että nokkosperhonen keräsivä kumpikin noin 400 havaintoa. Kevätseurannan kestosuosikki mantukimalainen keräsi myös vajaat 450 havaintoa.

Kevät on lintujen juhlaa

Kevät on lintuharrastajien kulta-aikaa. Tuhannet harrastajat odottavat lintujen paluumuuttoa hartaasti. Lintuhavainnot ovat saavuttaneet myös Kevätseurannan suurimman suosion.

Viime keväänä eniten havaintoja kaikista linnuista keräsi laulujoutsen (Cygnus cygnus). Havaintoja tehtiin yhteensä 682, ja pohjoisimmat havainnot ulottuivat Inarin korkeudelle. Laulujoutsen on maamme ensimmäisiä muuttolintuja. Peippojen (Fringilla coelebs) ilotempoinen laulu oli innostanut myös havainnoijat liikkeelle. Peiposta kerättiin yhteensä 673 havaintoa. Ensimmäisiä lurittelijoita kuultiin jo maaliskuun alkupuolella, mutta laji runsastui vasta huhtikuun puolenvälin tienoilla. Haarapääskyt liihottelivat maahamme huhtikuun lopulla ja niistä kertyi reilut 300 havaintoa.

Teksti: Jenni Hämäläinen