Näin toukokuussa lisääntyvä valoisuus ja lämpenevät säät hellivät mieltä ja houkuttelevat ulkoilemaan. Vaikka biologian tutkimusharjoittelijana arkipäiväni kuluvat pitkälti Luonto- Liiton kevätseurantalappujen lajihavaintoja digitoidessa, itse ainakin olen ottanut hyvistä säistä kaiken irti ja viettänyt mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Toimistossa tehty työ Kevätseurannan parissa saa luonnollisen jatkon ulkona, kun auringosta nauttimisen lisäksi pääsee tekemään omia havaintoja kevään etenemisestä. Viime päivinä olen esimerkiksi saanut todistaa Viikin kampuksen tuomien puhkeavan kukkaan ja puiden alkavan vihertää.
Kevään merkkejä Viikissä.
Havaitsemani tuomien kukinta ja lehtien puhkeaminen puihin ovat molemmat esimerkkejä fenologisista tapahtumista, eli lajien elinkiertoon liittyvästä ajoittumisesta. Vuosien aikana kerättyjä fenologisia havaintoja käytetään esimerkiksi tutkittaessa ympäristötekijöiden, kuten lämpötilan ja sadannan, vaikutuksia eliöiden vuosirytmiin. Ja jos lämpötila muuttuu, muuttuuko myös lajien kevättapahtumien ajoittuminen? Muutokset eri lajien vuosirytmissä voivat vaikuttaa myös eliöiden välisiin suhteisiin. Mitä tapahtuisi jos esimerkiksi kukinta aikaistuisi, mutta pölyttäjien toiminta ei? Tällainen tutkimus auttaa ennakoimaan mahdollisia muutoksia ja sillä voi olla sovelluksia niin luonnonsuojelussa, kuin maa- ja metsätaloudessa.
Jotta fenologian muutoksia voidaan tutkia, tulee aineistoa olla useamman vuoden ajalta. Fenologian tutkimuksessa hyödynnettäviä pitkäaikaisaineistoja voidaan tuottaa esimerkiksi kansalaistieteen, eli vapaaehtoisten tuottaman tutkimuksen voimin, jota myös Luonto- Liiton Kevätseuranta edustaa. Kansalaistieteellä on Suomessa vankat juuret – sitä on tehty eri tahojen organisoimana jo 1750- luvulta lähtien, joten aineistoja eri lajien esiintymisestä on kertynyt yli parinsadan vuoden ajalta. Tällaisten laaja-alaisten ja pitkäaikaisten aineistojen tuottaminen muuten kuin kansalaistieteen avulla olisi hyvin haastavaa. Sen lisäksi, että oman lähiympäristön keväistymisen seuranta on hauskaa, voi siitä siis olla hyötyä myös tutkijoille.
Digitoidessani vuosien mittaa täytettyjä kevätseurantalappuja tutkijoiden käyttöön on ollut hauska huomata, kuinka aktiivisesti ihmiset ympäri Suomen ovat vuosien mittaan lähteneet mukaan Kevätseurantaan. Projektiin näyttää osallistuneen kaiken ikäisiä aina koululaisryhmistä kokeneempiin harrastajiin ja havainnointia tehdään maan joka kolkassa. Tämä on selvästi koko kansan yhteinen projekti, ja vaikka kevät on jo pitkällä, vielä ehtii mukaan. Itse en esimerkiksi ole vielä tätä kirjoittaessani havainnut ensimmäisiä tervapääskyjä tai nähnyt yhtäkään siiliä – ehkä lähiviikkoina pääsen merkkaamaan nämäkin havainnot!
Teksti ja kuvat: Sonja Suominen