Lepakko (Vespertilionidae-heimo)

Vesisiippa_Risto Lindstedt
Kuva: Risto Lindstedt

Keväällä lepakot ovat talvihorroksen jälkeen nälkäisiä ja saattavat lentää päiväsaikaankin. Lepakkolajimme viihtyvät monenlaisissa ympäristöissä, jos ravintoa ja sopivia päiväpiiloja riittää. Öisin runsaat hyönteismäärät houkuttelevat nahkasiipiä esimerkiksi järvien rannoille.

Lepakot suunnistavat yliäänien avulla. Taitavasti puikkelehtivien lepakoiden lentoa katsellessa on hauska ihastella sitä seikkaa, että nahkasiivet muodostavat käsityksen ympäristöstään äänimaailman perusteella. Ihmiskorvan kuuloalueen ylittävät kaikuluotausäänet heijastuvat esteistä ja näistä kaiuista lepakko saa tarkkapiirteisen kuvan ympärillä olevista asioista, niin puista kuin saalishyönteisistäkin. Kaikuluotaus on hankalaa avoimilla alueilla ja monet lepakot häviävät, jos maisemaa avarretaan liikaa.

Tällä hetkellä Suomesta on havainnot 13 lepakkolajista. Yleisin ja laajimmalle levinnyt on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), jonka voi tavata koko maassa. Kevätseurantaa varten lepakon lajia ei kuitenkaan tarvitse tunnistaa, vaan havainto liikkeellä olemisesta riittää.