Naurulokki (Larus ridibundus)

naurulokki_luontoliitto_kevatseuranta
Kuva: Teemu Saloriutta / Luonnonvalo.net

Naurulokkiin on moni varmasti tutustunut torilla ja ehkä kyllästynytkin sen kovaääniseen kirkunaan. Muista torien silakankyttääjistä sen erottaa pienestä koosta, pään tummasta hupusta ja punaisista jaloista. Myös sen ääni on muista lokeista poikkeava.

Naurulokki on tavallinen lähes koko Suomessa, järvien ja meren rannoilla. Se ei viihdy avomerellä, mutta on levittänyt rannikolta sisämaahan ja viihtyy etenkin kyntöpelloilla, kaatopaikoilla sekä taajamien toreilla ja nurmikoilla. Naurulokki pesii yhdyskuntina rehevillä kosteikoilla ja merenlahdilla. Aina valpas ja puolustusvalmis yhdyskunta on hyvä turva poikasille ja monet muutkin vesilinnut hakeutuvat mielellään pesimään naurulokkien lähettyville.

Ensimmäiset naurulokit saapuvat maaliskuun lopulla. Osa talvehtii Suomessa mm. kaatopaikoilla, mutta kun järvissä ei enää ole jäätä, saapuvat ensimmäiset pesäpaikanetsijät. Pian on koko yhdyskunta palannut ja iloinen kirkuna alkaa.

Kuuntele ääninäyte (© Hannu Jännes / Lintukuva.fi)