Paju kukkii

Kimalainen kukkivalla raidalla. Kuva: Antti Salovaara

Pajut ovat kevään varhaisimpia kukkijoita, mistä todistaa jo pajunkissojen ikonisuus kevään merkkinä. Alkukeväällä herääville hyönteisille merkitys on symbolia suurempi: siitepölyn lähteitä ei kylmästä maisemasta monia löydy. Paju on niille elintärkeä.

Siksi pajuja ei ole syytä siistiä pois, eikä pajunkissaoksiakaan kannata katkoa maljakkokaupalla.

Me puhumme tässä yhteydessä “pajun” kukinnasta, mutta kyse on yhden sijaan paristakymmenestä Salix-sukuisesta lajista. Muutamat näistä ovat selvästi puita ja useimmat pikemminkin pensaita. Pajunkissat, eli nupullaan olevat kukinnot, löytyvät silti kaikilta pajuilta.

Kevätseurannassa ei tarvitse tuntea pajua lajilleen. Keräämme havaintoja siitä, milloin pajut kukkivat.

Kukintojen koossa ja ulkonäössä esiintyy lajikohtaista vaihtelua, ja ne aukeavat valtaosalla lajeista ennen lehtiä. Paju kukkii vasta sitten, kun pajunkissoihin ilmestyy keltaisia heteitä tai vihreitä emejä.

Paju houkuttelee hyönteisiä lisääntyäkseen – siis kuljettamaan siitepölyä hedekukinnoista toisen kasvin emikukintoihin – ja hyönteiset puolestaan tarvitsevat pajua saadakseen ravintoa. Yhteistyö pelaa.

Kaunis pajunkissa ei vielä kuki, vaan se on vasta nupulla. 

Pajut viihtyvät erityisesti kosteissa ympäristöissä, kuten jokien tai ojien varsilla. Pajuja esiintyy koko Suomessa, joskin lajikirjo tietysti vaihtelee. Yleisimmän lajimme, kiiltopajun, levinneisyys kattaa koko maan. Se on parimetrinen pensas ja tuttu varhaiskevään pajunkissojen lähde. Selkeästi pohjoisia lajeja ovat lettopaju, tunturipaju ja vaivaispaju.

Runkonsa pitkittäisraidallisesta kuvioinnista nimensä saanut raita voi kasvaa korkeaksi puuksi tai pysytellä pensasmaisena. Raita on paitsi kevään hyönteisten ravinnonlähde myös monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiä puitamme. Se ylläpitää lukemattomia lajeja perhosista kääpiin, sammaliin ja jäkäliin.

Joutomaalta löytyy yleensä ainakin jokin paju. Moni laji ei vaadi kasvupaikaltaan liikoja, ja pajupensaan sitkeät oksat koristavat monen kiviröykkiön ja jättömaan reunaa. Raita löytyy usein pellon laidalta, metsätien pientareelta tai joskus vaikka parkkipaikan kupeesta. Lämpimänä huhti-toukokuun päivänä kookkaan raidan alla käy uskomaton surina!

Toinen puuksi asti yltävä pajumme, halava, tunnetaan kenties paremmin runollisesta nimestään kuin ulkonäöltä. Jos et usko tunnistavasi halavaa, voit ottaa siihen tutustumisen Kevätseurannan loppurutistukseksi. Se kukkiikin vasta kesäkuussa.

Paju on puhjennut kukkaan.